Tunteet mukana lääkelaskennan oppimisessa

”Martta odottelee sairaanhoitajaopintoihinsa kuuluvan lääkelaskennan kokeen alkamista. Koe on jo kuudes lääkelaskujen suoritus opintojen aikana. Lääkelaskennan kokeita Martta on kokonaisuudessaan tehnyt kuitenkin enemmän, sillä jokaisen opintojakson lääkelaskennan kokeen hän on uusinut vähintään kerran, mutta jonkin kokeen useita kertoja. Jännitys on viipynyt Martan tunteena jo aamusta alkaen, mutta nyt rintaan puskee möykyn lailla myös pelko. Koe olisi läpäistävä nyt, jotta hän ehtii valmistua ennen kesää ja voisi työskennellä sairaanhoitajan työsuhteessa unelmiensa työpaikassa.”

Tunteet ovat mukana kaikessa arjen tekemisessämme. Edellä esitetty tilanne on kuvitteellinen, mutta sen avulla huomaamme tunteiden olevan väistämättä mukana myös opiskeluissa. Erilaisia oppimistilanteissa esiintyviä tunteita ja niiden vaikutusta oppimiseen tulee kuitenkin harvemmin pohdittua syvällisesti. Niistä olisi kuitenkin hyvä kiinnostua korkeakoulumaailman arjessa, sillä tunteet vaikuttavat oppimiseen edistäen tai estäen sitä. Etenkin matemaattisten taitojen opiskelu herättää opiskelijoissa laajan kirjon erilaisia tunnetiloja, jotka liittyvät kyseiseen hetkeen tai kumpuavat aiemmista, jopa lapsuudesta asti nousevista, kokemuksista.

Tässä kirjoituksessa pohdin oppimiseen ja lääkelaskentaan liittyviä tunteita, joilla voi olla monenlaisia vaikutuksia oppimiseen ja oppimiskokemukseen.

Lääkelaskentaa oppimassa

Lääkehoito on yksi keskeinen hoitokeino potilaiden erilaisten sairauksien hoidossa. Lääkehoitoa toteutetaan terveydenhuollossa siis paljon, ja tämän vuoksi myös valtaosa hoitopoikkeamista liittyy lääkehoitoon (Kuusisto ym., 2019, ss. 21–23; Schepel & Kuitunen, 2020, s. 212–222). Lääkkeiden jakaminen ja annostelu virheettömästi potilaskohtaisiin annoksiin on yksi keskeinen osa sairaanhoitajien ja muiden laillistettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden työtä. Potilaalle tai asiakkaalle näkyvän lääkeosaamisen takana piilee paljon tietoja ja taitoja, joita sairaanhoitaja on harjoitellut jo koulutuksensa alusta lähtien. Yksi keskeinen koulutuksessa harjoiteltava asia on virheetön lääkelaskenta, mikä tarkoittaa sitä, että sairaanhoitajakoulutukseen kuuluvissa lääkelaskennan kokeissa hyväksyttyyn koetulokseen vaaditaan virheetön suoritus eli sataprosenttinen osaaminen. Virheettömässä suorituksessa oikean vastauksen lisäksi tulee olla selkeästi ja virheettömästi avattuna myös laskuprosessi, jolla opiskelija on päässyt vastaukseensa. Vaatimustason vuoksi on ymmärrettävää ja arvattavissa, että opiskelijoiden keskuudessa lääkelaskenta herättää monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Näitä tunteita terveysalan lääkelaskentaa opettavat opettajat kohtaavat työssään päivittäin.

Terveysalan koulutuksessa lääkelaskentaa harjoitellaan oppitunneilla ja itsenäisesti sekä testataan kokeilla useita kertoja 3,5 vuotta kestävän koulutuksen aikana. Lääkelaskennan tunneilla ja kokeiden päättyessä, mutta myös käytäväkeskusteluissa ja sähköposteissa opettaja kohtaa opiskelijoiden monenlaiset mielialat ja ajatukset. On tavallista, että erilaiset tunteet eivät nouse välttämättä esille perinteisessä luento-opetuksessa tai muussa isolle ryhmälle suunnatussa opetuksessa, toisin kuin yksilö- ja pienryhmätyöskentelyssä. Erityisesti kokeiden aikaan opiskelijoiden erilaiset tunteet nousevat selvästi esille. Hyväksytysti kokeensa suorittaneet iloitsevat onnistumisestaan, mutta hylätyn koetuloksen saaneilla opiskelijoilla nousee pintaan esimerkiksi pettymyksen ja turhautumisen tunteet. Opiskelijoiden kokemuksissa opettaja voi aistia edellisten tunteiden lisäksi myös muun muassa pelkoa ja ahdistusta, mutta myös ylpeyttä ja onnistumisen riemua. Näitä samoja edellä mainittuja tunteita on tunnistettu useissa oppimiseen, matematiikkaan ja lääkelaskentaan liittyvissä tutkimuksissa ja kirjoituksissa (Owegi ym., 2021, ss. 735–740, Røykenes ym., 2014, ss. 350–356, Holm ym., 2017, ss. 205–218, Pekrun ym., 2007, ss. 13–36, Pekrun, 2014).

Etenkin negatiivisiksi koetut tunteet lääkelaskennan kokeissa tai kokeita kohtaa voivat johtua esimerkiksi siitä, että koeaika on aikarajattu, laskun välivaiheiden ja lopullisen vastauksen tulee olla täysin oikein sekä kokeen hyväksytty suorittaminen on edellytys käytännön harjoittelujaksolle tai seuraavaan opintokokonaisuuteen pääsemiselle. Toisinaan opiskelijat pohtivat myös sitä, että onko kokeen tehtävissä sisällytettynä niin sanottuja kompakysymyksiä tai ylimääräisiä tietoja, jotka heidän tulisi huomata. Opintojen alkuvaiheessa lääkehoitoon liittyvät käsitteet sekä lääkkeiden nimet ja vaikuttavat aineet ovat vielä opiskelijalle uusia, mikä voi myös lisätä haastavuuden tuntua opintojen lääkelaskennassa.

Sairaanhoitajaopiskelijoista osa kokee pelkoa ja ahdistusta laskemiseen liittyen. Nämä kokemukset voivat johtua esimerkiksi aiemmista kokemuksista matematiikkaan liittyen (Røykenes & Larsen, 2010, s. 700) tai epäonnistumisen pelosta. Sopivassa määrin jännittäminen ja jopa pieni ahdistus voivat vaikuttaa positiivisesti laskemiseen ja koesuoritukseen, mutta liialliseksi kohoava ahdistus ja stressi voivat vaikuttaa huolellisuuteen ja näin ollen olla myötävaikuttavina tekijöinä epäonnistuneeseen kokeeseen. Opiskelijat ovat kertoneet myös tilanteista, joissa he ovat kokeneet opiskeltujen, tarvittavien tietojen katovan mielestä koetilanteessa, mutta kotimatkalla jännityksen helpottaessa asiat palautuvat mieleen ja syntyy oivalluksia oikeista laskutavoista ja vastauksista. Toisaalta osalla opiskelijoista lääkelaskentaan liittyvä pelko voi kummuta myös tulevasta vastuusta, joka kuuluu sairaanhoitajan työhön. Käytännön hoitotyön tilanteissa potilaan tarvitsema lääkeannos tulee osata laskea oikein, jotta potilas saa määrättyä lääkettä oikean määrän. Väärin laskettu ja potilaalle annosteltu lääkeannos voi aiheuttaa saajalleen eri asteista haittaa ja inhimillistä kärsimystä. Useat opiskelijat ovat kuvanneet myös tämän aiheuttavan pelkoa ja jännitystä lääkelaskentaa kohtaan.

Turhautuminen ja pettymykset ovat keskeisiä tunteita niissä tilanteissa, kun laskeminen haastaa ja tuntuu vaikealta. Monimutkaisilta tuntuvat tehtävät voivat turhauttaa, jos ratkaisua tehtäviin ei useista yrityksistä huolimatta löydy ja toisen antama apu ei välttämättä heti auta asian ymmärtämisessä. Näissä tilanteissa opiskelijan on toisaalta myönnettävä itselleen ja hyväksyttävä se, että on vielä asioita, joita ei osaa tai ymmärrä. Toisaalta oppimisprosessiin kuuluu myös se, että opiskelija kokee asioiden olevan ristiriidassa aiemmin opitun tiedon kanssa (Repo-Kaarento ym., 2009, s. 105).

Turhautuminen ja pettymys ovat vahvoja etenkin silloin, kun lääkelaskennan koe ei useista yrityksistä huolimatta tule hyväksytysti suoritetuksi, minkä vuoksi eteneminen opinnoissa tai valmistuminen estyvät. Näihin tilanteisiin voi liittyä vahvoja tunnekokemuksia jumissa olemisesta ja jopa epätoivosta, mikä lamauttaa. Näitä tunteita ja tilanteita opettajien on tärkeää yrittää tunnistaa, sillä ne voivat voimakkaasti vaikuttaa seuraaviin oppimistilanteisiin. Jollakin tavalla ahdistavissa tai liian jännittävissä oppimistilanteissa oppimisen mielekkyys voi hävitä ja kiinnostus ja into tehtäviä kohtaan vähentyä (Numminen & Talvio, 2009, s. 123). Hoitotyön opetuksen arjessa ja opiskelijan opinnoissa tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että opiskelija asettaa etusijalle muut opinnot ja edistää niitä, kun taas lääkelaskenta jätetään odottamaan myöhempää hetkeä. Lopulta voidaan olla tilanteessa, että opiskelija ei voi enää edetä opinnoissaan, ennen kuin lääkelaskennan suorituksia on saatu eteenpäin.

Lääkelaskentaan liittyy paljon myös onnistumisen ja ilon kokemuksia. Oppiminen on parhaimmillaan innostavaa, uusia näkökulmia avaavaa ja oppijan itsetuntoa vahvistavaa (Repo-Kaarento ym., 2009, s. 105). Jos laskeminen sujuu tai opiskelija saa itselleen vaikeat laskuongelmat ratkaistua, niin opiskelija voi nähdä opiskelun palkitsevana ja tekeminen voi tuottaa paljon iloa ja jopa ylpeyttä. Onnistumisen kokemukset vahvistavat itsetuntoa ja minäpystyvyyttä, jotka ovat tärkeitä asioita uuden oppimisessa. Positiiviset tunteet vapauttavat energiaa uusien asioiden opiskeluun.

Opettajat tunteita tulkitsemassa

Korkeakoulussa opettavien opettajien on hyvä ymmärtää laskemisen ja yleensäkin oppimisen taustalla olevia tunteita, jotka vaikuttavat oppimiseen. Osa näistä tunteista on tilanteesta johtuvia, mutta toisaalta osa nousee kauempaa historiasta. Tiedostamalla erilaisia oppimiseen liittyviä tunteita on mahdollista ymmärtää lääkelaskennan oppimista laajemmin. Etenkin negatiiviset tunteet voivat olla oppimisen estäjiä, ja juuri ne opettajien tulisi tunnistaa ja auttaa opiskelijaa pääsemään niistä jollakin tavoin yli.

Vaativissa tilanteissa ja tehtävissä on tärkeää, että ihminen luottaa itseensä ja hänellä on positiivinen tunne minäpystyvyydestä. Joissakin tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että harvalla sairaanhoitajaopiskelijalla on vahva positiivinen käsitys itsestään matematiikassa (Røykenes ym., 2014, s. 354). Aiempien opintojen opettajilla on myös huomattu olevan merkittävää vaikutusta hoitotyön opiskelijoiden kiinnostukseen matematiikkaan kohtaan (Røykenes & Larsen, 2010, s. 699). Opiskelijoiden kannustaminen ja tuki, ja sitä kautta positiivisesti opiskelijan kiinnostukseen ja minäpystyvyyteen vaikuttaminen ei ole myöhäistä korkeakoulussakaan.

Hoitotyön opettajan työssä palkitsevia ovat muun muassa ne hetket, kun opiskelija tuo esille, että on kokenut aiemmissa opinnoissaan huonommuutta matematiikassa, mutta nyt hoitotyön lääkelaskennassa kokeekin osaavansa ja saaneensa korjaavia kokemuksia laskemisesta. Nämä ovat tärkeitä, jotta opiskelija jatkaa haaveilemiansa opintoja, eikä keskeytä tai lopeta niitä matemaattisten haasteiden vuoksi.

Opiskelijoilla on jo opintojensa alkuvaiheessa monenlaisia sairaanhoitajan työssä tarvittavia vahvuuksia. Heillä voi olla esimerkiksi vahva eettinen ja teoreettinen osaaminen sekä vuorovaikutustaidot, mutta matemaattiset taidot vaativat enemmän opettajan tukea. Tällöin hoitotyön opettaja on tärkeässä roolissa tukiessa ja kannustaessa opiskelijaa opinnoissaan eteenpäin yksilöllisten kokemusten ja tuntemusten äärellä.