Eerika Syrjänen
Luomussa yhdistyvät kestävän kehityksen mukainen ruoantuotanto ja maaperän, vesistöjen, ilmaston ja ympäröivän luonnon parhaaksi olevat käytännöt. Suomessa valvotaan tarkasti, että luomutuotannon tiukkoja vaatimuksia noudatetaan. Kuluttajat voivat luottaa siihen, että suomalainen luomu on aidosti luonnonmukaisesti ja vastuullisesti tuotettua ruokaa. Suomessa luomun osuutta halutaan kasvattaa reilusti nykyisestä. Tavoitteen toteutuminen vaatii niin mahdollisuuksiin tarttumista kuin haasteiden ratkaisemista. Lokakuussa 2024 järjestetty Yhteistyössä Luomua Hämeeseen -päivä kokosi yhteen luomuviljelijöitä, luomun asiantuntijoita, sidosryhmien edustajia ja opiskelijoita pohtimaan, miten luomutuotantoa on mahdollista kehittää ja lisätä Hämeen alueella.
Päivän teemat ja niistä virinnyt keskustelu käsittelivät luomua useista eri näkökulmista niin kansallisesti kuin erityisesti Hämeen alueen näkökulmasta. Kehitysehdotusten ideointi työpajoissa oli myös merkittävä osa päivän antia. Olen koonnut tähän kirjoitukseen päivän antia näkökulmasta Luomu hämäläisten luomutoimijoiden silmin, ja fokukseksi olen ottanut luomutuottajat ja luomutuotteet.
Päivän aikana Hämeen luomutuotannon haasteita, mahdollisuuksia ja onnistumisia tuotiin esille useista eri näkökulmista. ProAgria Etelä-Suomi ry:n kasvituotannon ja luomun asiantuntija Kaija Hinkkanen kertoi Hämeessä toimintaympäristön haasteiksi muun muassa markkinoiden muutokset hintatasossa, kysynnässä, sopimustuotannossa ja tukkoisissa markkinoissa. Luomutiloilla viljelykierron saaminen kannattavaksi on haaste. Syysviljat sopivat hyvin luomutilojen viljelykiertoon, mutta esimerkiksi rukiin hinta on ollut alhainen, eikä syysviljan leivontalaatu ole riittävä leipomoille. Hinkkanen esitti ajatuksen, että yksi kehitysmahdollisuus kannattavan viljelykierron ja syysviljojen käytön edistämiseksi voisi olla esimerkiksi kehittää leipomisen tekniikoita. Tämä olisi myös ympäristön kannalta hyvä asia: näin saataisiin typensitojakasvin ravinteet syysviljalle suoraan hyötykäyttöön, ja maa jäisi talveksi kasvipeitteiseksi.
Hämeen vahvuuksina Hinkkanen toi esille, että tuotteita jalostava teollisuus ja kuluttajat ovat lähellä. Sään ääri-ilmiöt eivät ole viime vuosina olleet haastavimmasta päästä kansallisesti tarkasteltuna. Alueen tuottajat ovat rohkeita ja yhteistyöhaluisia. Alueella on perinteet kiinteälle sidosryhmäyhteistyölle muun muassa Luonnonvarakeskuksen, Hämeen ammattikorkeakoulun, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton ja paikallisen Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja muiden sidosryhmien kanssa. Lisäksi tuotanto ja alueellinen jatkojalostus ovat monipuolisia.
ProLuomu ry:n toiminnanjohtaja Aura Lamminparras nosti esityksessään esille Päijät-Hämeen Ateriapalvelut Oy:n saavutuksen kasvattaa luomuruoan määrää Lahden päiväkodeissa ja kouluissa. ”Lahden koululaiset syövät jo 20 000 kiloa luomua vuodessa, mutta tulevaisuuden tavoite on vielä suurempi” uutisoi Etelä-Suomen Sanomat 1.6.2023 (Kaarna, 2023). Tästä onnistumisesta ja Lahden tulevaisuuden tavoitteista on kerrottu myös Luomua Ravintolan verkkosivuilla (Nurro, n.d.). Päijät-Hämeen ateriapalvelut Oy:n tuotekehityspäällikkö Jukka Turta puolestaan toi esille hämäläistä luomuosaamista muun muassa ateriapalveluiden roolin näkökulmasta. Hän kertoi, että ruokareseptien kehittämisen osaaminen antaa mahdollisuuden ottaa kalliimpia luomutuotteita osaksi ruokia niin, että kokonaiskustannus säilyy samana kuin aiemmin. Ja mausta ja laadusta ei silloin tarvitse tinkiä!
Paneelikeskustelussa hämäläisten luomutuottajien näkökulmaa edustivat Poronoro Hirvenojan Tilan yrittäjä Markku Hirvenoja ja Hakolan Marjatilan yrittäjä Outi Koskinen. Heidän puheenvuoroistaan esille nousivat muun muassa toiminnan kannattavuuden haasteet, luomuvalvonnan byrokratian raskaus ja siitä syntyvät kulut sekä yrittäjien jaksamisen turvaaminen. Haasteista huolimatta he toivat esille vahvan tahtotilan luomuviljelyyn nuorten sukupolvien ja tulevien sukupolvien vuoksi, jotta saatavilla on turvallista ja ravinteikasta ruokaa ja ympäristöstä pidetään huoli. Paneelikeskustelussa, tilaisuuden puheenvuoroissa ja työpajoissa nousi esille tarve kehittää luomuvalvontaa siihen suuntaan, että muutokset tukisivat yrittäjien jaksamista ja toiminnan kannattavuutta.
Hirvenoja ja Koskinen nostivat esille myös näkökulman, että luomun osuus tuotteesta on tärkeää tuoda esille, vaikka tuotetta ei voi kutsua luomutuotteeksi. Haaste on tällöin, miten tuoda se esille tuotteessa niin, että luomu korostuisi. Hirvenoja kertoi esimerkin, että jos luomutuottajan omien tuotteiden jauhamiseen käyttämä mylly ei ole luomuvalvonnan piirissä esimerkiksi kustannussyistä, niin sillä jauhettua jauhoa ei voi merkitä luomujauhoksi. Hirvenoja nosti esille tarpeen tällaisessakin tapauksessa tuoda esille, että tuote on silti 100-prosenttisesti luomuraaka-aineesta valmistettu.
Koskinen puolestaan kertoi esimerkin, että tuote voi olla muuten kokonaan raaka-aineiltaan luomua, mutta sokeri ei ole luomusokeria. Kotimaisen sokerin käyttäminen on kokonaisuuden kannalta kestävämpää kuin käyttää esimerkiksi brasilialaista luomusokeria. Luomun osuutta halutaan Suomen kansallisen luomuohjelman tavoitteen mukaisesti nostaa merkittävästi nykyisestä (Maa- ja metsätalousministeriö, 2021). Näistä tuottajien esille nostamista esimerkeistä virisikin keskustelua, miten tärkeää rooli luomun osuuden kasvattamisessa ovat tuotteet, joissa luomuraaka-aineet voivat olla osa tuotetta.
Keskustelussa esille nostetun luomusokerin suhteen tilanne on viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittynyt myönteisempään suuntaan. Kymmenen vuotta sitten on ollut tilanne, että kaikki Suomeen tuotu luomusokeri on ollut ulkomaista ruokosokeria (Laitila, 2014, s. 68). Tällä hetkellä vähittäiskaupoissa ja ainakin osassa tukku- ja keskusliikkeitä on saatavilla ruotsalaisesta ja tanskalaisesta tai liettualaisesta luomusokerijuurikkaasta valmistettua luomukidesokeria. Tämä tieto ei yksistään vastaa kysymykseen, onko lähempänä tuotetun luomusokerin saatavuus riittävä ja hintataso sopiva kaikille kiinnostuneille. Kehityksen suunta on kuitenkin ollut myönteinen, joten mielenkiinnolla odotan, miten luomusokerin tilanne kehittyy Suomessa seuraavan 5–10 vuoden aikana.
Päivä oli minulle antoisa, ja sain paljon ajattelemisen aihetta. Ympäristön kestävyysmurroksesta selviytyminen ja turvallisen ja laadukkaan ruoan tuotannon turvaaminen vaativat laaja-alaisesti eri toimijoiden yhteistyötä. Otan esimerkiksi päivässä esille nousseen idean syysviljan hyödyntämisestä leivonnassa leivontatekniikoita kehittämällä. Joskus se voi olla ruokateollisuus, jonka innovaatio raaka-aineen käsittelyyn tai uusi tuote tarjoavat ratkaisevan palasen kokonaisuuteen.
Ruokateollisuus ja -palvelut puolestaan palvelevat meitä kuluttajia. Viljelykierrossa kokonaisuuden kannalta voi olla hyväksi, että viljellään kasveja, joita ei Suomessa vielä käytetä laajasti ruoaksi. Jos kasveille ei ole kysyntää, niin ottaminen osaksi viljelykiertoa ei ole kannattavaa. Myönteisen muutoksen aikaan saamiseksi on tärkeää, että me kuluttajat olemme avoimia uusille ja kenties hieman eri makuisille ja näköisille tuotteille kuin mihin olemme tottuneet. Ja näin puolestaan ratkaiseva palanen riittävälle tuotteiden kysynnälle tulisikin meiltä kuluttajilta.
Me kuluttajat ja yritykset ja organisaatiot valitsemme niistä vaihtoehdoista, joita meille on tarjolla ja joihin meillä on varaa. Vähittäiskaupoilla, ruokapalveluilla ja tukuilla on suuri rooli ja valta siihen, mistä valikoimasta ostajat voivat valita. Kaikissa ruokaketjun vaiheissa on lukuisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä tuotetaan ja miten, mitä on saatavilla ja mistä, mille on kysyntää ja mikä on kannattavaa. Parhaassa tapauksessa syntyy hyvän kierre, jossa kaikki voivat voittaa – niin ympäristö kuin koko toimijoiden ketju luomutuottajasta lopputuotteen nauttijaan saakka.
Yhteistyössä luomua Hämeeseen -päivä järjestettiin Hattulassa, Inkalan kartanossa 29.10.2024. Päivän järjestivät HAMK ja ProAgria Etelä-Suomi ry sekä Maa- ja kotitalousnaiset yhteistyötahoineen. Tapahtuma oli Kestävä RuokaHäme- ja Kasvisruokainnovaatioilla kasvuun ‑hankkeiden tilaisuus.
Kirjoittaja
Eerika Syrjänen, puutarhatalouden opiskelija, Hämeen ammattikorkeakoulu
Lähteet
Kaarna, K. (1.6.2023). Lahden koululaiset syövät jo 20 000 kiloa luomua vuodessa, mutta tulevaisuuden tavoite on vielä suurempi. Etelä-Suomen Sanomat. https://www.ess.fi/paikalliset/5971082
Laitila, H. (2014). Luomuelintarvikkeiden arvoketju hankinnan näkökulmasta [opinnäytetyö, Turun ammattikorkeakoulu]. Theseus. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2014121519763
Maa- ja metsätalousministeriö. (2021). Luomu 2.0 – Suomen kansallinen luomuohjelma vuoteen 2030. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-366-386-2
Nurro, M. (n.d.). Lahden koululaiset syövät 20 000 kg luomua vuodessa. Luomua Ravintola. https://www.luomuravintola.fi/tarinat/lahden-koululaiset-syovat-20-000-kg-luomua-vuodessa